Tervetuloa vieraisille !!

Yritän toipua joulun jälkeisestä masiksesta. Vuoden kohokohta vetää viimeisiään ja mulla on joka vuosi samanlainen järkytys toipua siitä. Kyllä se järkytys vetäistään alas viimeistään uutena vuotena laatikonrippeiden ja siman seurana.

Onneksi alkaa taas uusi vuosi ja uudet kujeet. Tällä kertaa aion tehdä ne lahjat hyvissä ajoin valmiiksi. Ihan oikeasti aion. Aattoyön viimeiset silaukset lahjoille eivät oikein menneet nappiin joten tyttäriä lahjotaan vielä jälkeenpäinkin. Essut jäivät paketoimatta, vaikka ne teinkin. Kuvaa laitan jahka jaksan.

Tälläisen leikekirjan sain viimeinkin viimeyönä valmiiksi. Kirja menee isojen tyttöjen isälle joulupakettiin. Saa nähdä kuvia tilanteista joita ei itse ole ollut todistamassa:) Anopille ja omalle äidilleni on saman tyyliset kansia vaille valmiina.

   Viimeiset vintageaiheiset joulukortit jaettiin naapureiden laatikkoihin.

Pienin on taas korvatulehduksen kourissa. Kolmas tulehdus kahden kuukauden sisällä. Räkä valuu valtoimenaan ja yskä raikaa. Lääkäri laittoi lähetettä menemään korvien putkitusta varten. Saattaa olla ihan järkevä vaihtoehto. Kuvassa potilas on viilentämässä tunteitaan kylmäkaapissa. Nykyisin ihan tuttu näky meillä. Kai sitä jonkinlaiset lukot täytyy asentaa:)

Tänään on ollut siis aika itkuista meininkiä. Potilas ei ole antanut oikein rauhaa näpertelyille. On vain marissut asiasta kuin asiasta:( 

Olen hieman epätoivoinen lahjojen valmistumisen suhteen. Kaksi leikekirjaa tekemättä. Yksi kansia vaille valmis. Viidet essun kaavat ja kaksi pikkuleipurin huivia on leikeltynä. Huomiseen lasken paineet noiden essujen ompelemista ajatellen. Mollamaija kaipaa jonkinlaista mekkoa ylleen ja siskon kranssi odottaa koristeita.

Talon hiljentyessä tein kuitenkin kasan sydämiä. En tiedä millälailla niistä on hyötyä joulua ajatellen. Jotain teki mieli näpertää ja hiljaista sen piti olla. Siispä sydämiä taas.

Vili Vilpertistämme ei nykyään saa kovin onnistunutta kuvaa laisinkaan.

Hän ei ole paikoillaan sekuntiakaan. Tällä kertaa huomasin tyttären katsovat kaulanauhaansa lattialla ja ajattelin hetkeni tulleen. Sain kameran päälle ja silmän räpäyksessä tyttö oli lähes linssissä kiinni.

Joskus kyllä kummastuttaa pienten ehtiväisyys. Aivan, kuin he ohittaisivat joitakin vaiheita liikkuessaan. Eivät nousisi pystyy,  vaan alkaisivat suoraan istumasta juosta yms…

                                     Tälläisiä olen maalaillut eilisen illan aina yö myöhään saakka.

                                     Niistä tulee ehkä jotain.

                                     Ehkä joulupakettiin saakka

Tämän vuoden joulukortit jäivät ihan viimetippaan.

    Torstai illalla sain tehtyä ne vähät jotka postiin ajattelin tänä vuonna laittaa. Niin kuin kuvasta huomaa…. ei mielikuvitus tänä jouluna kovinkaan ahkerasti lennellyt. Yllä olevat tyttärien tekemät kortit ovat huikaisevan paljon tyylikkäämpiä ja iloisempia, kuin alla olevat äidin versiot aiheesta ”joulupallo”. Sehän tosin on vain iloinen asia. Ensi jouluna voin kaiken vastuun korteista sysätä tyttärien niskaan :) Eivät he vastaankaan laita jos saavat tökätä sormensa maalipurkkiin :)