Vili Vilpertistämme ei nykyään saa kovin onnistunutta kuvaa laisinkaan.

Hän ei ole paikoillaan sekuntiakaan. Tällä kertaa huomasin tyttären katsovat kaulanauhaansa lattialla ja ajattelin hetkeni tulleen. Sain kameran päälle ja silmän räpäyksessä tyttö oli lähes linssissä kiinni.

Joskus kyllä kummastuttaa pienten ehtiväisyys. Aivan, kuin he ohittaisivat joitakin vaiheita liikkuessaan. Eivät nousisi pystyy,  vaan alkaisivat suoraan istumasta juosta yms…